Rapakon takana ei toukokuun alussa ulvonut Coloradon susia, vaan naapuriosavaltio Utahissa hehkui yksinäisten susien henki.
Karjaalainen Vilho Loukkalahti koki ainutlaatuisen elämyksen triathlonin MM-kisoissa eli täysmatkan Ironman -mestaruusmittelöissä, joihin hän lähti miesten ammattilaissarjaan osallistuneen Henrik Goeschin yhden miehen taustajoukoksi. Kilpailu pidetään perinteisesti Havaijilla, mutta tällä kertaa viime vuodelta siirretty tapahtuma kärrättiin Utahin St. Georgen kaupunkiin.
-Omakohtaiset kilpailukokemukset ovat tietenkin asia erikseen, mutta olihan tämä urheilun parissa koetuista asioista hienoimmasta päästä. Jotkut kun mieltävät Ironmanin MM-kisat kestävyysurheilun kovimmaksi koitokseksi. Kun näki omin silmin vierestä sitä touhua, niin selkäkarvat nousivat pystyyn, suunnistuksessa ja yleisurheilussa kunnostautunut Vilho kertoo. Triathlonin täysmatkalla uidaan 3,8 kilometriä, pyöräillään 180 kilometriä ja juostaan maraton.
Tyhjentävää menoa
Turkulainen Goesch kohautti viime kesänä täysmatkan debyytissään Kööpenhaminassa, missä hän alitti ensimmäisenä suomalaisena kahdeksan tunnin rajapyykin. Samalla hän lunasti paikkansa kutsukilpailuna käytävään taistoon, joka piti alkujaan järjestää lokakuussa Havaijilla. Turussa asuvan isoveljensä Oton kanssa ”Kössiin” juoksupiireissä tutustunut Vilho oli tyrkyllä jo Tanskan keikalle.
-Henkka kysyi lähtisinkö mukaan, kun hän kokeilee täysmatkaa. Heitin, että sinne en lähde, mutta jos saat lipun Havaijille, niin sinne voin tulla. Ei se ollut ihan mahdoton ajatus, etteikö hän siihen pystyisi. Minun oli pidettävä sanani, kun hän onnistui, Vilho sanoo.
Hänellä oli jo tavallaan näppinsä pelissä Goeschin kunnon virittämisessä Kööpenhaminaan.
-Yhteistyö oikeastaan äityi elokuussa Kisakeskuksessa avovesiuinnin SM-kisoissa. Henkka oli siellä mukana ja halusi uinnin jälkeen juoksulenkille. Lähdin seuraksi juoksemaan 33 kilometrin kilpailuvauhtista lenkkiä ja juoksinkin hänet väsyksiin. Se vaikutti olleen hyvä tyhjennysharjoitus kaksi viikkoa ennen Kööpenhaminan täysmatkaa, ”Vilkki” mainitsee. Miesten kemiat pelaavat hyvin yhteen.
-Henkka on vähän sellainen yksinäinen susi ja itsessäni on samoja piirteitä. Lenkkeilen Karjaalla yksin ja teen yksin muitakin juttuja. Kyllä Henkan kanssa juttukin kulkee, mutta välillä ollaan vain hiljaa, Vilho sanoo.
Raskas rupeama
Goeschilla ei ole varsinaista valmentajaa, vaikka entinen huipputekijä Mika Luoto mentorin ominaisuudessa kipinää iskeekin. Loukkalahtikaan ei halua kutsua itseään valmentajaksi.
-Olin kirjeenvaihtaja ja kerroin Henkan kuulumisia Suomeen. Olin myös huoltaja, autokuski, kokki ja mitä kaikkea, hän luettelee.
Muilla mailla, kuten Norjalla, reissussa oli reippaasti väkeä, mutta Suomen ykköstriathlonisti luotti yhden yleismiehen apuun. Parivaljakko vietti Yhdysvalloissa kaksi viikkoa, joista ensimmäinen sujui akkujen lataamisen ja paikkoihin tutustumisen merkeissä.
-Ilma oli kuiva ja hyvin lämmin. Harmittavasti kaksi lämpimintä päivää osuivat kisan kynnykselle ja kisapäivään. Viikko ei riittänyt tottua siihen kuumuuteen, Vilho kertoo.
Hänen mukaansa sijat 10-15 olivat Goeschille hyvänä päivänä realismia ja sitä myöten olisi voinut irrota myös paikka tulevan syksyn MM-kisoihin Havaijille. Raskaan rupeaman jälkeen tuloksena oli ammattilaissarjan 25. sija ja yhteistuloksissa pykälä 54. Aikaa Goesch käytti päälle yhdeksän tuntia.
-Uinti meni niin kuin piti, mutta pyöräilyssä alkoi tulla ongelmia. Elättelin vielä toivoa siitä, että Henkka tiedosti omat rajansa eikä lähtenyt liian kovaan vauhtiin. Karu totuus kuitenkin paljastui siinä vaiheessa, kun lähdettiin juoksemaan, se oli vaikeaa. Emme keksineet pulmille muuta selitystä kuin lämpötilan ja rataprofiilin, joka ei ehkä hänelle ihan sopinut. Pyörä- ja juoksureitillä oli paljon mäkiä, jotka olivat hivuttavia ja loputtoman oloisia. Ei siellä pelkästään Henkka kärsinyt, vaan maaliintulijoista aika monet olivat kuutamolla, Vilho kertaa.
Tasokkaasta osallistujaryhmästä voittajaksi erottui norjalainen Kristian Blummenfelt (7.49,16), joka rehki viime kesänä Tokiossa olympiakultaa.
Maraton mielessä
Jälkimmäinen viikko kului kilpailua sulatellessa ja maisemia ihaillessa.
-Teimme tutkimusmatkailua ja kävimme omasta mielestämme läntisen Amerikan oleellisimmat kohteet läpi. Lenkille lähdimme aamuin illoin. Sellaista lomailua, josta tykkään, Vilho sanoo.
Kaksikon yhteistyö saanee jatkoa ja kuka tietää, jos Vilho vielä jonain päivänä lähtee veljensä kirjeenvaihtajaksi. Otto Loukkalahti kun panostaa nykyään triathloniin ja voitti viikko sitten sisarlaji duathlonin SM-kultaa. Vilho ei itse tähän leikkiin lähde.
-Olen huono uimari enkä omista pyörää. Olen syntinen juoksija, hän kuvailee. 26-vuotias Vilho pureutuukin triathlonin viimeiselle kolmannekselle.
-Pari vuotta sitten iski maratonkipinä. Minun oli tarkoitus tehdä debyyttini maratonilla viime vuonna, mutta pohjeluun murtuma vesitti aikeet. Annan maratonille yhä mahdollisuuden, mutta jos menee ihan pään hakkaamiseksi seinään, niin vaihdan polkujuoksuun, hän suunnittelee.
