Karjaan lukiosta valmistui lauantaina 35 uutta ylioppilasta ja rehtori Sanna Laitilan mukaan tätä määrää ei ainakaan aivan lähivuosina tulla ylittämään.
-Viimeaikaiset uudistukset eli oppivelvollisuuden laajentaminen ja maksuton toinen aste yhdistettynä kutistuviin ikäluokkiin asettavat pienille lukioille väistämättä haasteita kautta Suomen. Kaupungin valot houkuttavat ja moni peruskoulunsa päättävä on kiinnostunut uusista tuulista, Laitila totesi katsauksessaan kuluneeseen lukuvuoteen.
Edith Spitzin ja Alvar Tuomisen puhe lukuvuoden päättäjäisissä
Vieraat ovat tänäkin vuonna saapuneet Kalun juhlien juhlavastaanotolle suurin joukoin. Parijono ulottui jo ennen ovien avaamista itäisen siiven taaimmaisille lasioville saakka. Kiiltävällä ja väriraidoin koristellulla lattialla on tänään nähty jo monia upeita asuja. Viime vuodelta mieleenpainuva oli etenkin raamikkaan liikunnanopettaja Markon tyylikäs puku. Vau!
Odotukset tälle vuodelle ovat korkeat. Karjaan lukion rehtori on kuitenkin asuvalinnallaan jälleen kärkijoukoissa. Sannan elegantti leninki ja tuliset kengät eivät ole jääneet huomiotta. Hän johtaa jälleen kotikatsojien äänestystä.
Vi gör den här sändningen tillsammans på båda nationalspråken. Vill du välja det svenska referatet, ska du välja ‘svenska’ i dina tv-inställningar.
Seuraavaksi aamun uutiset. Lukiolaisten univajeesta ja risteilyjen jälkimainingeista huolimatta Ylioppilastutkintolautakunta on tehnyt päätöksensä. Karjaan lukiossa juhlitaan tänään 35 uuden ylioppilaan valmistumista. Osa nykyisistä abiturienteista jatkaa yhä opintojaan lukiossa. Menestystä heille tulevaan syksyyn ja aurinkoista ansaittua kesälomaa.
Mediassa ja koulun käytävillä on monesti puhuttanut, mitä ylioppilaaksi valmistuminen merkitsee. Vastavalmistuneiden tutkimusten mukaan kyse ei ole ainoastaan hissimusiikin sävyttämistä kuuden tunnin istumisharjoituksista tai sopivan, mutta ei liian kireän lakin löytämisestä.
Vaikka kahvipakettien hamstraus Suomen kotitalouksiin on lisääntynyt viime viikkojen aikana, tämäkään ei kuvaa täysin valmistumisen todellisuutta. Ylioppilaaksi valmistuminen on paljon muuta. Se on kiireessä kelmutettuja voileipiä ja teipattujen energiajuomien avaamisesta aiheutuva sihahdusten sinfonia.
Se on myös adrenaliinia kaikesta siitä stressistä, jota valmistumista edeltävä kevät aiheuttaa. Ylioppilaskoetulosten piinaava odottaminen. Näistä aiheutuvat pettymykset ja onnistumiset. Ne ovat vaatineet sinnikkyyttä ja kykyä muuttaa tarvittaessa suunnitelmiaan. Kyse on siis myös henkilökohtaisesta kasvusta ja kehityksestä sekä oman polun löytämisestä. Tai siitä, ettei omaa polkua löydä. On sallittua pysähtyä risteykseen ja poiketa välillä retkelle uusille teille. Tarvittaessa voi ottaa aikaa omille ajatuksille sekä oman suunnan löytämiselle.
Mutta nyt! Palaamme takaisin juhlasaliin.
Tauon aikana juhlasaliin ei ole saapunut uusia vieraita. Ovet pysyvät toistaiseksi kiinni, vaikka tulevat lukiolaiset haluaisivat jo aloittaa opintonsa kesälomasta huolimatta. Juhlavieraat ovat asettuneet paikoilleen, mutta jännitystä näkyy yhä eräiden kasvoilla. Tässä vaiheessa käytämme hetken kiittääksemme juhlien merkittäviä sponsoreita.
Karjaan lukion opettajisto on ollut viimeisten vuosien ajan ylioppilaiden suurena tukena myötä- ja vastoinkäymisissä. Kiitos etenkin ylioppilaiden ryhmänohjaajille. Terapeuttiset keskustelut Kirsin kanssa ovat keventäneet mieltä tarpeen vaatiessa. Tuomaksen rentoutta huokuva kehonkieli on pitänyt huolen siitä, ettei pää ole painunut pulpettiin. Suuri kiitos myös muille opettajille. Karjaan lukio on myös päättänyt suuren rahasumman lahjoittamisesta. Häh, mitä rahaa? Ne meni varmaan niihin opettajainhuoneen pullakahveihin.
Ei kun ne oli ne stipendit! Aah, aivan!
Suuri kiitos myös muulle kouluhenkilökunnalle kaikesta avusta, paikkojen puhtaanapidosta. Ah, vihreitä kasveja käytävillä. Kouluruoasta – maksalaatikko on oikeesti hyvää!
Myös kotiväki on ollut merkittävä sponsori. Jotkut teistä ovat esimerkiksi maksaneet niitä kirjoja, jotka uudet opiskelijat saavat ilmaiseksi. Kiitos teille.
Meidän monen arki on muuttunut kuluneen kevään aikana. Säännölliset koulupäivät päättyivät ja arki täyttyi töillä K-kaupan kassalla sekä kauppiksen ja oikiksen pääsykokeilla. Osa meistä on kulkenut samaa polkua esikoulusta alkaen, osa tavannut peruskoulussa. Toisaalta uusia ystäviä on kerätty myös koko lukion ajalta.
Tänään saattaa tuntua siltä, että näitä ihmisiä ei näkisi enää koskaan. Monen osalta se on totta. Saattaa olla, että tämä on viimeinen päivä, kun me näemme toisemme tällä suurella ja kokeneella joukolla. On kuitenkin muistettava, että kaikki vuosien aikana koetut ilot ja surut sekä kerätyt muistot ja kokemukset eivät katoa minnekään. Tulemme kohtaamaan paljon uutta, mutta menneisyys elää meissä. Meillä ei ole kiire tulevaisuuteen. Elämä tulee meitä vastaan, kun olemme valmiit sen kohtaamaan.
