Koska mielipidekirjoittelu on jälleen näin vaalien alla kerrassaan aktiivista, julkaisemme Yleisöltä-palstan rajallisen palstatilan vuoksi täällä.
Uusia Yleisöltä-kirjoituksia on tällä kerralla seitsemän. Kirjoittajia ovat Uudenmaan yrittäjien hallitus sekä hankolaiset Aila Pääkkö ja Nina Lohvansuu-Hirvonen. Raaseporista mukana ovat Johan Kvarnström, Stéphane Poirié, Seppo Lintuluoto ja Hanna Pirttinen.
Isoäidit liikkeellä vauvojen ja vanhusten puolesta
Emme katso isoäiteinä ja pitkään omaishoitajina toimineina hyvällä sote-palvelujen kaikkoamista kauas suuriin yksiköihin – ja samalla lähipalvelujen kuihtumista.
Perheen odottaessa vauvaa, stressikertoimia on vain lisätty. Minne ehtii, minne mahtuu? Kuitenkin kaikkien toiveena on: lisää vauvoja Suomeen. Hyvin toimivat ja laadukkaat synnytyspalvelut on lakkautettu läntisellä Uudellamaalla ensin Tammisaaressa ja viimeksi Lohjalla. Tilalle on tarjottu ruuhkaa, kiirettä ja kotiin passittamista odottelemaan tilaa Jorvista tai Naistenklinikalta.
Naisten taakkaa kasataan muutenkin. Kuumeisen lapsen on sairastuttava virka-aikana ja silloinkin apu voi olla pitkän matkan päässä. Ambulanssiakaan ei välttämättä saa. Omien läheisten hoidon päävastuuta sysätään enenevästi perheille, kun myös ympärivuorokautisia hoitopaikkoja keskitetään. Omaishoitajilta vaaditaan paitsi jaksamista, myös suurta viranomaistoimintaan kuuluvaa osaamista omaishoidettavan oikeuksien turvaamisessa.
Aiemmin kuntien hoidossa olleet ikääntyvien palvelut kokivat ison saneerauksen välittömästi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aloitettua toimintansa. Harmonisoinnilla vähennettiin toimintoja tuntuvasti. Ensin iskettiin päiväkeskuksiin, joista oli iloa ikääntyvälle itselleen sekä omaishoitajille, jotka saivat näin pienen viikoittaisen henkireiän ja aikaa hoitaa omia asioitaan omaisen ollessa turvallisessa paikassa.
Nyt ollaan käynnistämässä ”ikääntyville digipäiväkeskuksia”, jotka tarkoittavat kotiin vanhuksen pöydälle tuotavaa tablettia, josta voi seurata vaikkapa tuolijumppaa. On selvää, että jo valmiiksi yksinäinen vanhus taantuu sosiaalisen kanssakäymisen vähentyessä entisestään, kun ikäihminen seurustelee joko itsekseen tai digiruudun kanssa. Lisäksi meillä on vielä paljon vanhuksia, joille tietokoneet ovat täysin tuntemattomia laitteita. Kehitys on pelottavaa ja kiire digipalvelujen tuottamiseen on kova. Ne luovat pelon ilmapiiriä yksinäisille.
Digitalisaatiosta ei ole liioin apua, kun pitää käydä vaikkapa näytteenotossa tai jos on kaatunut kotonaan. Etävastaanotolla ei palpoida vatsaa, ei ommella haavaa, ei tarkisteta keskeisiä elintoimintoja eikä liioin hoideta synnytystä. Kielenkäyttökin on etäännyttänyt hoivaa ja hoitoa tarvitsevat numeroiksi ja kustannustekijöiksi. Ihmiset ovat nykysysteemissä palvelujärjestelmää varten eivätkä palvelut ihmisiä varten.
Olemme hukanneet ytimen hyvinvointivaltiosta: kaikista pidetään huolta, ketään ei jätetä. Lapsen syntyminen on ihme, ei kustannuksia tuottava toimenpide. Pitkä ikä on lahja, ei kansantaloutta rasittava kustannuserä. Hyvä hoito ja hoiva kuuntelee ihmisiä sekä huomaa monia usein piiloon jääviä asioita. Esimerkiksi, ettei rahaa lääkkeisiin tai taksimatkoihin ole. Sote-palvelut eivät ole liiketoimintaa, ne ovat arjen turvallisuutta.
Aila Pääkkö, Hangon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
Arja Alho, Siuntion kunnanvaltuutettu
Nyt on aika panostaa Länsi-Uudenmaan elinvoimaan
Länsi-Uudellamaalla on ainutlaatuinen tilaisuus nousta merkittäväksi toimijaksi Suomen uuden teollisuusstrategian toteuttajana. Suomen teollisuusstrategia korostaa teollisuuden uudistumista, vihreää siirtymää ja kilpailukyvyn vahvistamista kansainvälisillä markkinoilla. Näihin Länsi-Uusimaa pystyy vastaamaan erinomaisesti.
Tulevat kuntapäättäjät, teillä on tässä ratkaiseva rooli. Päätöksenne vaikuttavat siihen, miten Länsi-Uusimaa hyödyntää vihreän siirtymän mahdollisuudet, houkuttelee kansainvälisiä investointeja ja varmistaa osaavan työvoiman saatavuuden. Tuleva valtuustokausi on kriittinen, sillä päätökset on saatava aikaan ripeästi. Alue ei voi jäädä odottamaan.
Kestävät ratkaisut ovat yhtä aikaa ympäristökysymys ja taloudellinen kilpailuetu. Länsi-Uudenmaan teollisuus, satamat ja energiasektori voivat olla edelläkävijöitä vähähiilisten ratkaisujen, kuten vedyn hyödyntämisen ja hiilineutraalin teollisuuden kehittämisessä. Näiden investointien sujuva edistäminen on paitsi alueen etu, myös Suomen ja koko Euroopan etu.
Tulevat valtuutetut, varmistakaa että kuntienne päätöksenteko tukee ennakoivaa kaavoitusta ja sujuvia lupaprosesseja. Päätöksiä ei tule lykätä epävarmuuden vuoksi, vaan ne on tehtävä asiantuntevasti ja alueen pitkän aikavälin elinvoimaisuutta silmällä pitäen.
Länsi-Uudenmaan satamat ja logistiset yhteydet tekevät alueesta houkuttelevan kansainvälisille toimijoille. Vastuullisesti ja pitkäjänteisesti suunnitellut teolliset investoinnit voivat tehdä alueesta merkittävän keskuksen kestävän teollisuuden ja puhtaan energian tuotannolle.
Kilpailu vihreän siirtymän investoinneista on kuitenkin kovaa. Mikäli me emme tartu tilaisuuteen nyt, tekevät sen muut. Alueen valmiudet eivät yksin riitä, tarvitaan myös rohkeutta tehdä päätöksiä. Muutoin investoinnit valuvat muualle.
Teollisuuden kehittyminen vaatii osaavaa työvoimaa, ja sen varmistaminen on Länsi-Uudenmaan kilpailukyvyn perusta. Tarvitsemme määrätietoista yhteistyötä oppilaitosten, yritysten ja kuntien välillä, jotta syntyy koulutuspolkuja, jotka vastaavat investointien tarpeisiin.
Tulevat päättäjät, koulutusratkaisujen on vastattava teollisuuden ja energiasektorin kasvaviin tarpeisiin. Panostakaa yhteistyöhön koulutuksen tarjoajien kanssa. Luokaa samalla edellytyksiä myös kansainvälisen työvoiman houkuttelemiselle ja kotouttamiselle.
Tulevaisuutta ei rakenneta odottamalla. Suomen uusi teollisuusstrategia antaa meille selkeän suunnan, ja on päättäjistä kiinni, tarttuvatko he tilaisuuteen. Valitsemme nyt ne päättäjät, jotka määrittävät, eteneekö alueemme vai jääkö se kehityksen sivuun.
Uudenmaan Yrittäjät, hallitus
Digitalisoitu yksinäisyys, totta vai tarua?
Vanhuspalvelulaki korostaa palveluiden laatua. Pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta.
Ymmärrämme asiat eri tavalla, niin varmasti myös edellä mainitun. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen investointisuunnitelmasta vuosille 2025-2028 löytyy seuraava kirjaus koskien ikääntyneiden mahdollistamisesta kotona asumiseen turvallisesti: ”Palvelutarpeen kasvu erityisesti ikääntyneiden palveluissa edellyttää laajamittaista teknologian käyttöönottoa sekä mahdollistamaan turvallinen kotona asuminen mahdollisimman pitkään, että tukemaan kotiin vietäviä palveluita. Lähivuosien painopisteenä on myös toimintamallit innovaatioyhteistyölle eri suuntiin kiihdyttämään uusien, vielä varhaisessa vaiheessa olevien hyvinvointiteknologioiden käyttöönottoa.”
Minulle tätä ajatellessa nousee mieleen kuva yksinäisestä vanhuksesta, kenties hieman muisti pätkii ja askel painaa, jonka päivät toistavat toisiaan, yöt ja päivät sekoittuvat keskenään. Mieli maassa ja itku herkässä. Yksinäisyys.
Turvallisuus on hankala käsite, se on sekä subjektiivista että objektiivista, erityisesti se on jokaisen omaa. Tulee olla erityisen tarkkana ja edetä hyvin rauhallisesti arvioiden ja pohtien, kun näitä palveluja suunnitellaan ja tuodaan käytäntöön. Onko turvallisuus sitä, että vanhus pysyy kotona lukkojen takana ja ei harhaile yöhön vaeltamaan? Varmasti on. Se ei kuitenkaan ole ainoa turvallisuuden määre.
Digitaalinen päiväkeskus? Lähes näihin päiviin asti on kunnissa toiminut päiväkeskus, jossa on juuri sosiaalinen kanssakyminen nostettu yksinäisten ja ikääntyneiden hyvinvoinnin kohteeksi. Samalla se on antanut pienen, muutaman viikkotunnin hengähdystauon omaomaishoitajille. Näitä palveluja on jo LUVN:n toimesta vähennetty tuntuvasti, ainakin meiltä Hangosta. Onko ajatuksena korvata päiväkeskus digitaalisella tabletilla ikääntyvien koteihin?
Tällä toiminnalla lopetetaan viimeinenkin inhimillisen elämän yhteiskunnallinen apu kotona asuville. Digitalisoitu yksinäisyys on tosiasia. Mitä on sosiaalinen vuorovaikutus? Onko se riittävää videoasioinnin ja digitaalisen kontaktin muodossa. Tähän uskaltaisin sanoa, että ei ole. Läheiset ja omaiset ovat voimavara ja arjen kultareunus, joita onneksi monella on, mutta ei läheskään kaikilla.
Ihmiskontaktia kun aletaan korvaamaan ja täydentämään digitaalisilla palveluilla, tulee olla malttia ja harkintaa. Digitaaliset palvelut ovat varmasti hyvä renki, mutta isännän tulee olla ”oikea” ihmiskontakti ja vuorovaikutus. Minä en halua olla yksin.
Nina Lohvansuu-Hirvonen (sd), kunta- ja aluevaaliehdokas, Hanko
Isompi päiväkoti, vähemmän lapsia
Lapsemme ovat olleet useita vuosia Kiilan päiväkodissa Klockars-talossa. He ovat viihtyneet erinomaisesti yli 100-vuotiaassa talossa, joka on myös täynnä paikallista historiaa, sillä se on ollut yksi Karjaan ensimmäisistä koulurakennuksista.
Omakotitalotyylinen rakennus antaa lapsille kodikkaan ja turvallisen olon ja pienet huoneet vähentävät melua ja mahdollistavat leikkimisen samanaikaisesti niin, että kaikki löytävät oman sopivan nurkan. Ulkona vanhat puut varjostavat ja herukkapensaat tarjoavat marjojaan lapsille ja aikuisille kesällä. Emme ole vuosien aikana kuulleet lapsilta, muilta vanhemmilta tai henkilökunnalta valituksia talosta.
Olimme kuulleet, että kaupunki suunnitteli uutta päiväkotirakennusta Kiilaan, mutta tarkat tiedot tulivat vasta silloin, kun suunnitelmat olivat valmiit ja kaupunginhallitus oli ne hyväksynyt. Sekä Klockarsin talo että 40-vuotias naapurinsa Kiilan päiväkotirakennus hävitetään kesällä, valkoiset kalliisti vuokratut parakit poistetaan ja tilalle rakennetaan moderni kaksikerroksinen rakennus.
Uusi päiväkoti tulee olemaan merkittävästi isompi kuin kolme nykyistä yhteensä. Kaikkihan tiedämme, että Suomessa saadaan nykyaikana paljon lapsia, ja siksi Karjaan päiväkotipaikkojen tarve nousee varmasti. Ei myöskään tarvitse muistuttaa, kuinka paljon ylimääräistä rahaa löytyy tällä hetkellä julkisesta taloudesta, olisihan harmillista säästää sitä.
Karjaan lukio ja yläkoulu ovat odottaneet remonttiaan vuosia, mutta sinnekin voidaan rakentaa uusi rakennus vanhojen tilalle sitten, kun nykyiset ovat romahtaneet. Ja planeettakin kiittää, sillä raaka-aineitahan on liikaa ja rakennus- ja purkujätteet ovat määrältään vain Suomen toiseksi suurin jätelaji.
Vanhempia ei ole otettu mukaan uuden päiväkodin suunnitteluun. Pääkäyttäjät eli lapset eivät olleet myöskään mukana. Tietääksemme eivät edes hoitajat. Päinvastoin, kysymyksiimme ei haluttu vastata ennen hallituksen päätöstä. Onko siis päiväkoti rakennettu hallinnolle vai sen käyttäjille?
Päätökset on todennäköisesti tehty lain mukaisesti ja hallitus äänesti. Silti tuntuu siltä, että koko prosessin aikana pelättiin osallistuvaa demokratiaa. Onko sitten yllätys, että kolmasosa kuntalaisista ei äänestä?
Stéphane Poirié, Minna Matikainen, Antero Päärni, Noora Koivulahti, Unto Vanhamäki, Raasepori
Koulujen kunto
Tammisaaren ruotsinkielisessä yläkoulussa EHS:ssä on tehty ns. laajempi kuntotarkastus. Ja hyvä niin, koska on ollut epäilys että kaikki ei ole ollut ihan niin hyvässä kunnossa. Mutta epäilyksen kohteena on ollut myös Karjaan yhteiskoulu. Ainakin minun korviini on kantautunut nyttemmin tieto, että kaikki ei olisi niin hyvin koskien joitakin koulun tiloja.
Tällainen ns. laajempi kuntotarkastus maksaa tietenkin, ja senpä tähden niitä valitettavasti rajoitetaan. Mutta kun on kysymys oppilaiden ja henkilökunnan hyvinvoinnista, niin tällaisessa tilanteessa ei ole minun mielestä muita vaihtoehtoja kun tehdä samankaltainen kuntotarkastus kun Tammisaaren högiksessä.
Raaseporissa on monia kouluja ja KYK:in kunnosta on puhuttu monta vuotta, ja nyt olisi korkea aika tehdä asian eteen jotain.
Parhaimmassa kunnossa taitaa olla Billnäs skola. Sen toiminnasta ei vielä ole lopullista päätöstä tehty, mutta ainakin oli ehdotus sen sulkemisesta. Aika näyttää miten menee. Vaalit paljolti sen ratkaisee.
Seppo Lintuluoto, Raaseporin sosialidemokraatit
Vahvempaa yhteistyötä ja ammatillista koulutusta myös suomeksi
Tuleva kausi on kunnille erityinen vuodenvaihteessa voimaan tulleen työ- ja elinkeinopalveluiden uudistuksen myötä. Tässä TE-uudistuksessa hyödynnämme poikkeuslupaa, joka mahdollistaa sen, että Raasepori, Hanko ja Inkoo muodostavat yhteisen työllisyysalueen. Uskallan väittää vaikuttaneeni siihen, että tämä mahdollisuus otettiin mukaan lakiin.
Tämä vahvistaa alueellista strategista työskentelyä. Uusi järjestelmä tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että riskejä, ja meillä on potentiaalia kääntää tämä eduksemme. Satamat, teollisuus, luonto, kulttuuri, matkailu, tiet, rautatie ja moni muu asia yhdistävät meitä. Se, mikä on hyväksi yhdelle läntiselle Uudenmaan kunnalle, hyödyttää myös naapurikuntaa.
Seuraavaksi tarvitsemme läntiselle Uudellemaalle vision, jonka jokainen kunnanvaltuusto on käsitellyt ja hyväksynyt. Samalla tarvitsemme strategian sen toteuttamiseksi.
Viime vuosina olemme alueena parantaneet yhteistyötämme muun muassa rantaradan ja valtatie 25:n puolesta. Seuraava askel on kokonaisvaltainen lähestymistapa, jolla vahvemman alueellisen yhteistyön avulla saamme alueen kukoistamaan. Meillä on kaikki edellytykset ajan haasteista huolimatta.
Yksi asia, joka alueeltamme puuttuu, on suomenkielinen ammatillinen koulutus. Tämä on toive, jonka olen kuullut yritysvierailuilla, ja se voisi osaltaan vahvistaa alueen elinvoimaa. Lisäksi on inhimillistä ja oikeudenmukaista, että suomenkielisetkin nuoret voisivat opiskella ammattikoulussa Raaseporissa. Tämä olisi tärkeää myös Hangon nuorille.
Suomenkielinen ammatillinen koulutus Raaseporissa on yksi Raaseporin sosialidemokraattien vaaliohjelman tavoitteista. Muistakaa äänestää.
Johan Kvarnström (sd), kansanedustaja, kuntavaaliehdokas, Raasepori
Omaishoitajien arvostus ja tuki hyvinvointialueella
Olen ehdolla aluevaaleissa nostaakseni keskusteluun kehitettäviä asioita hyvinvointialueellamme ja miksi ei valtakunnallisestikin. Yksi tärkeimmistä on omaishoitajien tukeminen heidän äärimmäisen arvokkaassa ja kuormittavassa työssään. Omaishoito on merkitta?va? osa palveluja?rjestelma?a? ja auttaa hyvinvointialueita ja?rjesta?ma?a?n hoitoa inhimillisesti, taloudellisesti, monipuolisesti ja joustavasti.
Henkilökohtaisesti omaishoitajuus on tullut minulle tutuksi sekä läheisten että työn kautta. Pyrin olemaan tukena läheisilleni, mutta se ei korvaa sitä tukea, jota omaishoitajat jaksamiseensa hyvinvointialueelta tarvitsevat.
Omaishoitajien palkkiotaso on täysin riittämätön kattamaan edes osaa tulonmenetyksistä, joita omistautuminen hoidettavalle aiheuttaa. Omaishoitajien vapaat ovat joillekin vain sanahelinää, sillä varteenotettavia hoitopaikkoja hoidettaville ei useinkaan löydy.
Joillain alueilla on saanut vapaiden tilalle palveluseteleitä erilaisiin palveluihin, kun taas joillain ei. Vapaat vain valuvat hukkaan. Omaishoitajien pärjääminen taloudellisesti on turvattava ja lakisääteiset vapaat mahdollistettava, jotta omaishoitajat eivät uuvu.
Ihan hiljan oli Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella vaakalaudalla senioreiden päivätoiminta – tuo kullanarvoinen vapaahetki omaishoitajalle. Hoidettavan saadessa mielekästä tekemistä, joskus myös kuljetuksineen, voi omaishoitaja tehdä asioita, joita ei muulloin arjessa pysty. Ehkä hengähtää, siivota, käydä kaupassa ja joskus jopa kampaajalla tai vaikka uimassa, jos sellaiseen olisi voimia. Säännöllinen viikoittainen oma aika pitää monet omaishoitajat pystyssä.
Digitaidot eivät ole itsestäänselvyys. Hoivaa ja hoitoa tai päivätoimintaa ei voida siirtää nettiin. Sanoi kuka mitä tahansa. Meidän on otettava järki käteen, priorisoitava asioita. On fakta, että omaishoitajuus tuo valtavia kustannussäästöjä hyvinvointialueelle.
Panostukset omaishoitajien ja hoidettavien tukipalveluihin tuovat säästöjä kalliiksi tulevan laitoshoidon tarpeen vähentyessä. On tylsää puhua rahasta, mutta se näyttää olevan ainoa keino tuoda vaikuttavuutta muiden sanojen tueksi. Inhimilliset investoinnit tuovat säästöä pidemmällä aikavälillä. Investoidaan hyvinvointiin, se kannattaa kaikin tavoin.
Hanna Pirttinen (vas), sosionomi, Raasepori
