Club con Color esittäytyy Hangossa


”Från festen”, Tetti Sommardahl. ”Rauha”, Kerttu Olin. ”Korkattu”, Niclas Skog. ”Joutsenet”, Stig Åberg.

Pieni taiteilijaryhmä Club con Color on saanut uutta verta ja se tekee kaupungintalon galleriassa esillä olevasta näyttelystä mielenkiintoisen. Tosin on hyvä, että mukana on myös niitä taiteilijoita, joiden työt jo tunnistamme ja joiden käsiala on tuttu.

Tätä luotettavaa ja tuttua tyyliä edustavat esimerkiksi Veijo Niemen ja Stig Åbergin maalaukset, joissa luonto näyttää luonnolta ja kaikki on kohdallaan. Ilta on sellainen, jollaiseksi sen tiedämme, ja aamu samoin. Kauniita teoksia, samoin kuin niiden seurana olevat Leena Lindqvistin mänty- ja rantateokset, joissa kaikki on paikallaan, oikein ja kaunista.

Hieman mystisempiä ovat Tetti Sommardahlin ”Från Festen” ja ”Drömmar”. Niissä katsoja kohtaa aivan erilaisia maailmoja, toisessa ajallisen, toisessa ainakin paikallisen. Molemmat työt ovat hyvin tunnelmallisia ja vierekkäisten teosten tunnelma on aivan erilainen. Niiden edessä voisi seistä pidempäänkin.

Hieman kauempana on työ, jota pitää katsoa hieman kauempaa. Se on kehystämätön, päällystää jonkinlaista levyä ja tehty jollain karkealla menetelmällä, varmaan palettiveitsellä. Työ ei ole oikeastaan kaunis, mutta jotenkin oudosti lumoava. Kyseessä on Niclas Skogin maalaus ”Flykten från stan”. Enkä edes usko, että kehys sopisi siihen.

Ohitan joukon abstrakteja töitä ja pysähdyn taas katsomaan Kerttu Olinin kahta työtä, ”Rauha” ja ”Ystävykset.” Huomaan myös ohittaneeni Astrid Lindströmin ”Kansallisteatterin”. Seinältä löytyy myös Åsa Sundströmin muurit, sienet ja hyönteinen päivänkakkarassa, joka muistuttaa epäilyttävästi liljakukkoa, eikä siis herätä lämpimiä tunteita. Mutta taidokkaita töitä kuitenkin. Astrid Lindström on ottanut kantaa työllään ”Kaupunkisuunnittelu”, joka ei ehkä ole huipputaidetta, mutta sangen selkeä kannanottona. Leena Lindqvistin ”Från växthuset” on kaunis. Veijo Niemellä on esillä myös muista töistään poikkeava maalaus. Siinä hän katsoo itseään peilistä ja näkee apinan. Mitähän me muut näemme…

Niclas Skogin ”Korkattu” on kuin satu ja näkökulma tavallaan ylösalaisin. Maukkaan näköinen ahven ja mielenkiintoiset suhteet, ja täysin erilainen kuin Skogin muut työt. Näyttelyssä on myös niin sinivalkoinen kuva, että se sopisi itsenäisyyspäivään, nimittäin Stig Åbergin ”Joutsenet”.

Töitä on esillä kaikkiaan viitisenkymmentä, kaikki erilaisia. Ne ehtii nähdä, kun poikkeaa galleriaan viimeistään tiistaina 27. lokakuuta, sillä sen jälkeen näyttely puretaan. -kn

Etelä-Uusimaa

ILMAINEN
NÄYTÄ