Tähtäin huipulla
Riemu ja pettymys paiskasivat viikonloppuna kättä Helsingissä Laakson ratsastusstadionilla, kun Patricia Westman päätti esteratsastuksen nuorten GP-sarjan ristiriitaisissa tunnelmissa. Raaseporilaisratsukko Westman/Carmenzata oli juuri varmistanut LähiTapiola Future Challenge-kiertueen kokonaisvoiton, mutta finaalin rikkonainen suoritus vaivasi mieltä.
-Oli jotenkin kaksijakoiset fiilikset. Olin tietenkin tosi iloinen mestaruudesta ja se oli minulle iso saavutus, mutta samalla olin pettynyt finaaliratsastukseen. En voi mitenkään olla ylpeä siitä, millä tavalla sarjan voitto tuli, 21-vuotias ratsastaja pähkäili.
Billnäsin Ratsastajia edustava parivaljakko lähti finaaliin yhteispisteiden kakkossijalta, edellään Erica Mäkilä/Chicade. Finaalin ensimmäinen kierros oli sujumassa Westmanilta ja Carmenilta kivasti, kunnes viimeisellä esteryppäällä kolisi.
-Tulin huonosti kolmoissarjaan. Carmen onneksi pelasti suuremmalta vahingolta. Hän tietää ja tuntee niin hyvin sen, miten missäkin tilanteessa pitää toimia, Westman kiitteli.
10 virhepistettä kirpaisivat, mutta Mäkilä oli vielä enemmän pulassa (12). Toisellakaan kierroksella ei pudotuksilta vältytty, mutta Westman oli sen verran tarkempi, että kurotti kolmossijalle. Mäkilä jäi viidenneksi ja taipui kokonaistilanteessa kahdella pisteellä hopealle.
-Toinen kierros meni jo paremmin, vaikka yksi pudotus tulikin. Koska myös Ericalla oli vaikeaa, niin tiesin olevani vahvoilla, vaikka tulisikin pudotuksia. Virhepisteitä tuli finaalissa aika paljon ja molemmilla kierroksilla nähtiin vain yksi nollarata. En tiedä mistä se johtui, sillä eivät radat niin vaikeita olleet, Westman puntaroi.
Sarjassa käytiin ennen finaalia viisi osakilpailua, joista kolmen parhaan tulos laskettiin yhteispisteisiin. Westman ei osallistunut ensimmäiseen kisaan Järvenpäässä ja toinen etappi Korpikylässä meni mönkään, kun Carmen kärsi väsymyksestä. Tämän jälkeen oli siis saatava vipinää kinttuihin ja sitä ratsukko myös sai. Ypäjällä tuli voitto, Salossa kolmospykälä ja Savonlinnassa kakkospaikka.
-Kauden alku ei mennyt nappiin, mutta tiesin että meillä on edelleen hyvät mahdollisuudet voittoon. Carmen on jo 16-vuotias, mutta se on yhä hyvässä kunnossa, ehkä jopa parhaassa vedossaan juuri nyt.
Henki pihisee
Pohjankurussa varttunut ja siellä yhä asuva Westman hyppäsi 5-vuotiaana ensimmäistä kertaa satulan selkään eikä ole taakseen katsonut.
-Saman tien, kun pääsin esteillä kilpailemaan, tunsin tämän olevan minun juttuni. Olen todella kilpailuhenkinen tyyppi ja olen aina halunnut voittaa kisoja, hän kertoi. Westman vaikuttaa myös hyvin aikaansaavalta tyypiltä, sillä kilparatsastuksen lisäksi hän työskentelee Tammisaaressa kampaajana ja omistaa nykyään myös oman tallin Kuovilassa. Siellä hänellä on Carmenin lisäksi kaksi muuta hevosta hoidettavana, ensimmäinen kilpaponi Ruubik ja 6-vuotias Hip Double-Gräns.
-Vanhempani ovat yrittäjiä ja itsekin olen kasvanut yrittäjähenkeen. Välillä kyllä mietin, miten aikani kaikkeen riittää, mutta eipähän ole ainakaan tylsää, Westman hymähti. Hänen vanhempansa Jan ja Leila Westman perustivat 20 vuotta sitten lihaisan West Chark-putiikin.
Westman säväytti esteillä jo 13-vuotiaana, kun hän voitti Ruubikin kanssa Helsinki International Horse Show’ssa ensimmäisen kerran pidetyn Amateur Tourin. Seuraavana vuonna hän oli poniratsastajien rankingissa Suomen ykkönen ja tuolloin alla oli Drishoge Bobby Sparrow. Ponimaajoukkueen kantaviin voimiin kuulunut Westman on hiljalleen tehnyt Carmenin kanssa tuloaan isojen hevosten luokissa, vaikka siirtymävaihe onkin vaatinut kärsivällisyyttä.
-Kaikki on vain isompaa kuin poniluokissa: hevoset, esteet, radat, laukka. Se on iso askel enkä ole meinannut saada ihan niitä huipputuloksia. On ollut ylä- ja alamäkeä, niin kuin ratsastuksessa usein on. Vaikka olemme viidessä vuodessa luoneet Carmenin kanssa tiiviin yhteyden ja tunnemme toisemme läpikotaisin, niin se on kuitenkin eläin, joka reagoi omalla tavallaan eri asioihin. Silläkin on hyvät ja huonot päivänsä. Minun on myös pitänyt oppia paremmaksi ratsastajaksi ja olen oppinutkin. Siinä on auttanut uusi valmentajani Jessica Timgren-Forss, jonka Kemiön tallilla olen käynyt. Perusjuttuja on saatu parempaan kuntoon.
Maailma kutsuu
Westman on viettänyt tämän vuoden Suomessa, mutta edeltävät puolitoista vuotta hän viihtyi Ruotsissa. Ponimaajoukkueessa valmentajina toimineet Satu Liukkonen ja Sebastian Numminen kutsuivat Westmanin tallilleen Skåneen, missä olikin hyvät oltavat.
-Minun oli tarkoitus olla siellä vain kaksi kuukautta, mutta menikin pidempään. Harjoittelin ja kilpailin Ruotsissa myös monilla muilla hevosilla kuin Carmenilla, mistä oli paljon hyötyä. Ulkomailla on erilaista kilpailla. Täällä hevosurheilu ei ole niin iso juttu, eikä taso niin kova kuin vaikka Ruotsissa. Jos sijoituin siellä kympin joukkoon, niin olin jo tosi tyytyväinen, Westman vertasi.
Hänellä on hinkua takaisin ulkomaille, jotta korkeat tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa.
-Tähtään huipulle, maailmancupiin ja MM-kisoihin. Silloin on päästävä ulkomaille, saatava nimeä esille ja kerättävä yhteistyökumppaneita, koska huipulle ei pääse ilman kovaa rahallista panostusta. Tähän asti olen saanut kiittää perhettäni ja taustatiimiäni tuesta, mutta jatkossa vaaditaan paljon lisää.
-Olen kyllä miettinyt paljon sitä, olenko valmis satsaamaan näin paljon ja tekemään kaiken mitä se vaatii. Haluanko olla kotona vai haluanko lähteä saavuttamaan tavoitteitani? Ja tämä on sitä, mitä haluan tehdä, katsoa mihin rahkeet oikein riittävät. Olen joitakin paikkoja ulkomailta jo katsellut, mutta kaikki on vielä auki, Westman totesi.
Hän saattaa lähteä jo talvella, mutta ennen sitä odottaa vielä kilpailu Helsinki Horse Show’ssa lokakuussa. Westman ja Carmen ampaisevat Nordic Open Tour-luokkaan 130-140 cm esteille.
-Se on sisäkilpailu, joten ennen sitä olisi saatava kisoja maneesissa. Kolmen päivän kilpailu vaatii hevoselta enemmän, mutta tähtäämme silti hyvään sijoitukseen, kolmen joukkoon.
Kuva: Heidi Lammi
