Yllättävänä uutisena saapui 12.7.2021 tieto lohjalaisen, entisen pitkäaikaisen kansanedustajan Matti Saarisen poismenosta. Aggressiivinen sairaus uuvutti hänet melko nopeasti.
Tapasin Matin ensi kertaa toukokuussa 1986, kun olin haastattelussa hakemassa paikkaa Lohjan ammattikoulun ruotsin ja englannin kielten opettajaksi. Matti ei tosin osallistunut haastatteluun, mutta ensivaikutelma tästä solakasta nuoresta miehestä oli myönteinen. Sen verran hän puhui, että muistutti minua hakemaan matka- ja päivärahaa. Kukaan toinen työnantaja ei ollut aikaisemmin maininnut asiasta.
Kansanedustajaehdokkuudesta hän ei elämöinyt. Kuulin joltakin muulta, että hän on ehdolla vuoden 1987 eduskuntavaaleissa. Ensi yritys toi tulosta ja Matti valittiin. Silloinen rehtori oli vanhan ajan ihmisiä. Niinpä hän kutsui uutta kansanedustajaa senaattoriksi. Matti seurasi Pekka Myllyniemeä eduskuntaan Lohjalta. Pekka siirtyi näihin aikoihin sisäasiainministeriöön.
Heti saman vuoden syksynä ammattikoulun koko henkilökunta sai kutsun vierailla eduskunnassa. Koska meitä oli paljon, niin piti tilata useampi bussi. Siihen aikaan ei eduskunnassa ollut mitään turvatarkastuksia, joten sisäänpääsy kävi liukkaasti. Matti johdatteli meitä paikasta toiseen. Kierros alkoi istuntosalista ja päättyi SDP:n ryhmähuoneeseen, jossa vieraille tarjoiltiin kahvit. Kotimatkalle lähdettiin tyytyväisin mielin.
Vuoden 1991 vaaleissa Matti Saariselle kävi vanhanaikainen ja hän putosi niukasti eduskunnasta vasten kaikkia odotuksia. Hän palasi Lohjan ammattikoulun talouspäälliköksi. Istuimme samaan aikaan koulun osastonjohtajien kokouksissa, joissa Matti oli puhelias, mutta asiallinen. Hän ei mennyt koskaan henkilökohtaisuuksiin.
Putoaminen oli Matille takaisku, mutta hän ei antanut periksi vaan ryhtyi valmistautumaan seuraaviin vuoden 1995 vaaleihin. Siinä välissä hän jatkoi Lohjan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Lohjalaiset ottivat opikseen, tiivistivät joukkonsa ja äänestivät Matin uudestaan eduskuntaan vuonna 1995. Sitten hän pysyikin siellä, kunnes luopui vuonna 2015 vapaaehtoisesti eduskuntapaikasta.
Tämän jälkeen hän ei enää osallistunut kovinkaan aktiivisesti yhteiskunnalliseen elämään. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän ei ollut ehdolla edes kuntavaaleissa, hän vastasi, että riittää, kun hänen veljensä istuu kaupunginvaltuustossa. Hän vastusti muutenkin poliittista harvainvaltaa. Hänen mielestään yksi näkyvä paikka pitäisi riittää. Jos istuu eduskunnassa, ei pidä asettua ehdolle kuntavaaleissa. Kansanedustajan työ on niin vaativaa, että se vie kaiken ajan, jos sen hoitaa kunnolla. Lisäksi päätöksenteossa saattaa tulla ristiriitoja, kun miettii yhtäältä oman paikkakunnan etuja ja toisaalta koko valtakunnan etuja. Ikävä kyllä Matti ei ole saanut edes omassa puolueessaan ainakaan eliittitasolla kannatusta mielipiteelleen, vaikka puolueessa on jopa demokratiaryhmä, joka on ottanut kantaa samaan suuntaan kuin Matti.
Matti Saarinen oli innokas urheilumies. Ammattikoulu oli otollinen paikka keskustella urheilusta, koska liikunnanopettajat olivat järjestään valtakunnan huippuja lajeissaan. Muusssakin henkilökunnassa oli paljon urheilua seuraavia. Matti oli itse aikanaan pelannut jalkapalloa ja tennistä. Koulussa hän vältteli politiikasta puhumista. Muut asiat sujuivatkin sitten sutjakkaasti huumoria viljellen ja vitsejä kertoen. Politiikan ja kehumisensa hän jätti muille. Hän olisi voinut hyvinkin korostaa kädenjälkensä näkymistä Länsi-Uudellamaalla. Varsinkin tie- ja rautatieasiat olivat lähellä hänen sydäntään.
Matti on kirjoittanut kaksi kirjaa. Toinen, Sata tarinaa, liittyy eduskuntaan ja toinen, Ojamolta eduskuntaan, kertoo hänen omasta elämästään. Jälkimmäisen kirjan esittely 16.6.2021 jäi hänen viimeiseksi julkiseksi esiintymisekseen.
Tapasin Matin monissa eri tilaisuuksissa. Hän vieraili usein Karjaan suomenkielisten sosialidemokraattien vieraana aktiiviaikoinaan. Hän oli myös läsnä yhdistyksen 100-vuotisjuhlissa 30.9.2007. Olimme molemmat mukana aina Matin elämän loppuun asti Länsi-Uudenmaan Wanhojen Tovereiden johtokunnassa. Tapasin hänet viimeisen kerran sen yhdistyksen kokouksessa helmikuussa 2021. Silloin hän oli vielä täynnä elämää.
Mattia jäi kaipaamaan perhe, jolle mitä syvin osanotto. Iso joukko muitakin ihmisiä jäi kaipaamaan tätä varsin sympaattista ja sosiaalista henkilöä.
Heikki Mansikkaniemi
Matti Saarisen ystävä, työkaveri ja puoluetoveri
Lue näköislehdestä myös Ralf Fribergin muistokirjoitus Matti Saarisesta.
Lue lisää näköislehdestä
