Jos jonkun lapulla oli Oliver Helander -bingossa ruutu ”tuulettaa 79 metrin heittoa”, niin jopas onni potkaisi. Näin hän nimittäin Joensuun GP-kisoissa teki.
-Toivottavasti se oli viimeinen kerta, kun niin tapahtuu, lähes kymmenen metriä pidempää ennätystä nimissään pitävä IF Raseborgin mies tokaisi. Alle kasikympin tulokset eivät yleensä paljon lämmitä, mutta keskiviikon keihäskisassa oli niin kuumat paikat, että vähempikin kelpasi. Helander tirvaisi viimeisellä kierroksella 78.95, jolla hän onnistui voittamaan kilpailun ja ennen kaikkea päihittämään Antti Ruuskasen.
Kaksikko kamppaili kolmannesta edustuspaikasta Suomen keihäsmiehistöön Tokion olympialaisiin ja ennalta sovitun mukaisesti Joensuussa paremmin pärjännyt lunasti lipun. Ruuskanen jäi lukemiin 77.49 ja näin Helanderista leivottiin viimeinen urheilija maamme 46 hengen vahvuiseen olympianippuun. Toni Kuusela ja Lassi Etelätalo oli jo aiemmin nimetty keppikoplaan.
-Helpotus on varmasti päällimmäinen tunne, Helander totesi. Sitä se oli myös valmentaja Glenn Lignellillä.
-Tavoitteet ovat olleet jossain suuremmassa kuin vain olympialaisiin pääsemisessä, mutta tässä tilanteessa lopputulos toki helpottaa. Kaikki kunnia urheilijalle, joka pystyi tiukassa paikassa hoitamaan homman.
Pulasta pelastukseen
Helander oli Joensuussa pitkään pulassa ja neljän kierroksen jälkeen plakkarissa oli vain yksi mitattu heitto, 76.49.
-Heittäminen tuntui vaikealta ja tuli teknisesti huonoja suorituksia. Heitot menivät tuesta läpi eikä tuesta ollut oikeastaan mitään hyötyä, hän tuumi.
-Tekeminen oli suppeaa, käsi jäi matalalle eikä hän saanut volyymia heiton loppuun, Lignell lisäsi. Toisen kierroksen räpellys oli erityisen kehno, kun keppi lipsahti Helanderin kädestä parinkymmenen metrin päähän. Tapaturman jälkeen hän vaihtoikin keihästä.
-Tuollaista on viimeksi tapahtunut nuorten MM-kisoissa Donetskissa 2013. Siinä oli vain liikaa yritystä, Helander huokaisi. Hän jätti viidennen kierroksen väliin ja latasi paukkunsa viimeiseen vetoon, jota sai jo hennosti tuulettaa.
-En tuntenut stressiä ennen viimeistä kierrosta. Tiesin, että saan kyllä jotenkin tarpeeksi hyvän tuloksen tehtyä, kun Antillakaan ei kulkenut. Ei sekään heitto kummoinen ollut, mutta sentään jo sinne päin, Helander sanoi.
Vaikeroinnista vireeseen
Vaasassa asuva 24-vuotias karjaalaiskasvatti puhkaisi Tokion tulosrajan kaksi vuotta sitten ja tuolloin oli vaikea nähdä, että hän joutuisi näin lujille olympialennolle päästäkseen. Viime vuonna olkapääleikkauksesta toipunut Helander ei kilpaillut lainkaan ja tästäkin kesästä tuli tuskien taivalta. Paavo Nurmi Gamesissa oli orastavaa lupausta paremmasta (80.82), mutta seuraava savotta Orimattilassa jäi kesken ilman tulosta. Tukijalan akillesjännevaivoista on jo uutisoitu, mutta muutakin kolotusta on ollut.
-Orimattilassa alkoi tuntua alaselässä ja se on vaivannut ehkä eniten. Myös kyynärpäässä on ollut tuntemuksia. Kun heittää teknisesti huonosti, rupeaa eri paikoissa tuntumaan. Orimattilan jälkeen oli jo vähän sellaisia fiiliksiä, että näinköhän Tokiosta mitään tulee, mutta hiljalleen on menty parempaan suuntaan. Joensuussa tuntui jo aika hyvältä, Helander selvitti. Lignellin mukaan olympiakohtaloa ei ole arjessa päivitelty.
-Enemmän olemme miettineet vain sitä, mitä voimme tehdä, jotta tilanne paranee. Viimeisen puolentoista viikon aikana on tapahtunut sellaista kehitystä, joka luo uskoa. Joensuussa hyvä vire ei vielä täysin näkynyt, vaan yläkroppa pakenee yhä ja tuki antaa periksi. Tuen päälle pitää päästä vähän paremmin ja saada heittoon pitkä veto. Tekeminen kaipaa vielä Oliverille ominaista rentoutta. Ei tässä silti isoista korjausliikkeistä puhuta vaan pienistä viilauksista.
Karsinnasta finaaliin
Ruuskanen kertoi Joensuun GP:n jälkeen, että jos hän olisi voittanut kisan alle 80 metrin tuloksella, niin savolaiskonkarin olisi pitänyt vielä tarkkaan miettiä, kannattaako tällaisilla näytöillä lähteä Japaniin. IF Raseborgin leirissä ei niin pitkälle menty.
-Jos olisin jäänyt johonkin 72 metrin tulokseen, niin ehkä sitten olisin pohtinut asiaa. Muutoin mieli on koko ajan ollut se, että jos minut sinne valitaan, niin olen lähdössä, Helander tuumi.
-Tuntuu siltä, että reservissä on vielä aika paljon metrejä. Toivottavasti ne saadaan Tokiossa ulos, Lignell sanoi. Valmentaja ei todennäköisesti ole lähdössä matkaan, koska kisapaikalla taustajoukot on rajattu minimiin eikä esileirillekään ole hedelmällistä reissata armottoman koronarumban läpi.
Helander hyppää koneeseen ensi perjantaina ja alkaa valmistautua karsintaan, joka käydään 4. elokuuta. Keihäsfinaali heitetään kisojen toiseksi viimeisenä kilpailupäivänä 7.8.
Helander on tämän kauden maailmanlistalla sijalla 41 ja vasta viidenneksi paras suomalainen. Odotukset eivät näillä eväillä ole kovin korkealla, varsinkaan mitaliodotukset.
-Emme ole edes ehtineet tavoitteista paljon puhua. Uskon, että hän tulee Tokiossa kyllä petraamaan, mutta jää nähtäväksi, mihin se riittää, Lignell pohti. Helander on osallistunut kahdesti miesten arvokisoihin ja jäänyt molemmilla kerroilla karsintaan (EM-Berliini 2018, MM-Doha 2019).
-Selvä tavoite Tokiossa on päästä finaaliin. Uskoakseni se vaatii noin 82-83 metrin heittoa ja siihen pitäisi olla rahkeita. Enkä sano, etteikö finaalissakin olisi mahdollisuuksia. Johannes Vetter on omaa luokkaansa, mutta 85 metrin heitto voi riittää jo aika pitkälle. Hyvänä päivänä pystyn siihen. -Toni Suominen
