Puputti ennätysvauhdissa, Sandblomia turhauttaa


1 500 metrin miehet eivät turhia säästelleet keskiviikkona, vaan laittoivat elämän risaiseksi yleisurheilun Motonet GP:n osakilpailussa Lahdessa. A-erän 13 suomalaisjuoksijasta peräti yksitoista survoi uuden ennätyksensä tanskalaisvoittaja Kristian Uldbjerg Hansenin takana. – Porukka on nostanut tasoaan ja oikeastaan koko mailerijoukko on hyvässä kunnossa, tiivisti Tuomas Puputti.

Tenholan tinatossu hoiti leiviskänsä kunnialla leikattuaan kuukauden vanhasta ennätyksestään pois yli kaksi sekuntia. Aika 3.53,70 kantoi tasokkaassa taistossa sijalle 12. – Ei keskimatkojen juokseminen koskaan mukavalta tunnu, mutta kivaa oli. Kova alkuvauhti aiheutti jopa pienen shokin, mutta juoksun rakenteesta tuli lopulta sopiva ennätystehtailuun. Yksi jänis veti joukkoa ja siinä ei tarvinnut muiden mitään miettiä. Sen kuin vain juostiin, minkä päästiin, Puputti kertoi.

Edellisessä tonnivitosessaan IF Raseborgin mies kulutti Jyväskylässä kelloa päälle 3.56. – Silloin aloitin ylikovaa ja tällä kertaa oli tarkoitus aloittaa rauhallisemmin. Ei se ihan niin mennyt, vaan letka lähti painamaan sellaista kyytiä, että hännilläkin se vauhti tuntui ylikovalta, Puputti tuumi. 22-vuotias juoksija on kesän aikana parannellut ennätystään yhteensä neljä sekuntia siitä, kun kilpakauteen lähdettiin.

– Lahdesta jäi sellainen fiilis, että jos saisin johonkin kisaan rauhallisemman alun, niin voisin päästä vielä tänä kesänä 3.51-3.52 pintaan. Se on vähän nuorallatanssia yrittää löytää sellaista kisaa, jossa olisi juuri sopiva vauhdinjako. Ja toisaalta näiden tasokkaiden kisojen vauhti auttaa omia aikoja paremmaksi, vaikka mentäisiinkin kapasiteettiini nähden ylikovaa, Puputti aprikoi.

Kuukauden päästä käydään Kalevan kisat, jossa viime vuoden pistesijan uusiminen on kovan työn takana. – Ensi viikolla juoksen määrää, sitä seuraavalla tehoja ja sitten kilpailen Kuortaneella. Tarkoitus on rakentaa Kalevan kisoihin kesän parasta iskua, Puputti valotti. IFR:n Krista Lindholm juoksi Lahdessa naisten 800 metrillä B-erässä kymmenenneksi ajalla 2.16,94. Sillä hän lähenteli terveysmurheita sisältäneen viime vuoden parastaan (2.16,80), mutta kahden vuoden takaiseen ennätykseen on vielä matkaa (2.12,25).

Yksi eteen, kolme taakse

Naisten korkeuspaikalla oli Lahdessa kuhinaa, sillä korkeimpaan palkintoluokkaan eli A-kategoriaan nostettu laji on leijaillut liitokelissä. – Kyllä sen huomaa, että on pöhinää. Tytöt ovat hyvässä iskussa ja menevät korkealta yli, Linda Sandblom vahvisti. SE-nainen Ella Junnila ilahdutti kanssa ylittämällä 190, mutta uhkaajien taival tyssäsi tällä kertaa 182:een. 30-vuotias Sandblom ei ”tytöille” pärjännyt, vaan jakoi seitsemännen sijan tuloksella 176.

– Ei siitä paljon positiivista mieleen jäänyt. Ärsyttää ja turhauttaa, mutta samalla tunnen, että kropasta on otettavissa enemmän irti, hankolaishyppääjä totesi. Kesäkuussa hän läpäisi Lohjalla 181, joka oli paras tulos yli kymmeneen kilpailuun. Sandblomin oli tarkoitus jatkaa siitä nousevalla käyrällä Jyväskylän GP-kisaan, mutta tulehdus lonkan nivelessä esti aikeet.

– Se ei enää vaivaa eikä kyseessä ollut mikään iso takapakki, mutta ilman sitä kesän paras tulos saattaisi jo olla parempi kuin 181. Lohjalla menin askeleen eteenpäin, mutta Lahdessa kolme taaksepäin, HIK-ponnistaja totesi. Tulokset kesän kolmesta kilpailusta (176, 181, 176) eivät ole sen kummoisempia kuin viimekään vuonna, mutta hyppy ei ole yhtä jumissa.

– Tunne on ihan eri maailmasta viime ja toissa kesään nähden. Silloin tuntui, ettei hyppy lähde mihinkään, vaikka tekisin mitä. Nyt olen oikealla tiellä ja tulehduksen aiheuttaman levon johdosta kunto alkaa tulla paremmin esiin, Sandblom sanoi. Tekniikassa riittää vielä korjattavaa.

– Ajoituksen kanssa pitää tehdä töitä. Juoksu kulkee, mutta en ehdi ponnistavalla jalalla ihan vielä mukaan. Rimanylitysvaiheessa minulla on enemmän aikaa kuin luulenkaan, mutta teen ylityksen liian nopeasti. Minulla on kaikki työkalut parempiin tuloksiin, nyt pitää vain ottaa ne oikeat käyttöön, hän tuumaili.

Sandblom tähtää Kalevan kisoissa palkintopallille, jonne hänellä ei ole ollut asiaa kahtena viime vuonna. Nytkin tilastoissa on edellä Junnilan, Jessica Kähärän ja Heta Tuurin johdolla niin monta vahvemman tuntuista mitaliehdokasta, ettei hankolaisen mahdollisuuksiin moni usko. Se ei ole isänsä Leifin valmentamaa naista ennenkään haitannut.

– Minulle riittää se, että minä ja valmentajani siihen uskomme.

Etelä-Uusimaa

ILMAINEN
NÄYTÄ