Me ollaan mestareita kaikki


Seuraavassa Karjaan BK-46:n mestaruusjoukkueen esittely ja kultakauden yhteenvetoa pelaaja pelaajalta.

Maalivahdit

Miksu Heinonen: Ei ollut Teemu Tammisen mielestä mikään sateentekijä, mutta Cocksin maalivahteihin verrattuna Miksu oli ehta aurinkokuningas. Aiempien Cocks-pelien ja keskinkertaisen välieräsarjan jälkeen mieletön tasonnosto finaaleihin, joissa pelasi kaksi hyvää ja kaksi erinomaista ottelua. Onnistumisen paine kasvoi Rony Lévenin jäätyä sivuun, mutta viime kaudelta jäänyt mestarivahdin jälki oli painunut syvälle sisuksiin. Sai tammikuussa perheenlisäystä ja kasvaneet kiireet kentän ulkopuolella ovat saaneet pohtimaan lopettamista edustusmiehistössä.

Rony Léven: Poistui terveysmurheiden takia pelistä kesken ensimmäisen finaaliottelun eikä enää palannut kokoonpanoon. Oli mies paikallaan puolivälierissä SIF:iä vastaan. Kaksi kautta seurassa viihtynyt helsinkiläisasukki tuskin jatkaa Karjaalla.

Niclas Zweigberg ja Fredrik Holmberg: Viime kevään kulttihahmo Zweigberg ei noussut nyt yhtä myyttisiin mittoihin, mutta nappasi finaaliavauksessa yhden rankkarin ja tuli toisen ottelun kotivoitossa vetämään hyvän muutaman minuutin pätkän lopussa. Holmberg ei saanut Jukkis Cupissa kiinni Etelä-Uusimaan reportterin pilkkua, mutta torjui SM-finaalien viitospelin kriittisellä hetkellä Luka Brkljacicin rankkarin. Ranskalainen oli viljellyt seiskametrisiä onnistuneesti samaan nurkkaan, kunnes Holmberg ojensi jalkansa tielle. Torjunnalla oli halvaannuttava vaikutus jo muutenkin masentuneeseen kotijoukkueeseen.

Yhdeksän metrin pelaajat

Nico Rönnberg: BK:n finaalitoiveet olivat jo valumassa viemäriin, kunnes mahdoton maalinsylkijä palasi kehiin ja survoi sisukkaasti palloa vihulaisen verkkoon. Selkä oli sökönä ja olkapää jumissa, mutta heitti silti keväällä maaleja selkä vääränä ja olan takaa. Kakkosfinaalissa räävitön 18 maalin show, viitospelissäkin loistokas leipurin tusina. Ajoi Cocksin kokeneen puolustusekspertin Igor Mandicin rotkoon. Ei ole pelkkä maaliseppo, vaan myös viekas syöttelijä ja latautuneimmillaan pintansa pitävä puolustaja. Runkosarja maistuu puulta, mutta veri vetää niin kovin maalintekoon, että pörssiykkönen mäiski liigauransa leveimmän lastin (245). On jo valloittanut Suomen moneen kertaan, mutta tuskin kyllästyy voittamiseen.

Jac Karlsson: Koko kausi isoilla minuuteilla keskuspuolustuksessa eikä yhtään jäähyä. Miten se on mahdollista? ”Tämän takia”, sanoo Jac ja koputtaa päänuppiaan. Pää pelaa kuin partaveitsi molemmissa kenttäpäädyissä. Kivikasvon ote ei herpaannu ja mies on jatkuvasti pelin päällä. Lukee vastustajan puolustusta kuin avointa kirjaa ja rokottaa oitis virheliikkeistä. Viitosfinaalissa mahtava 10 maalisyötön näytös. Aina näkemisen arvoinen pelaaja, vaikka ei tekisi pelissä maaliakaan. Kroppa oli päättyneellä kaudella kovilla ja uran jatkumisesta leijuu kysymysmerkkejä.

Miska Henriksson: Horsbäckissa autoja huoltava hankolainen omaa käsipallokentällä törmäystestinuken luonteen. Painaa tilanteisiin sata lasissa eikä juuri jarruttele. Yksi liigan väkevimmistä puolustajista tekee likaista duunia kehoaan säästelemättä. Oikeakätisenä oikeana pakkina elää läpimurroista, joihin syöksyy kuin riekko kieppiin. Tuplasi maalimääränsä edelliskaudesta (122) ja oli joukkueen kolmostykki.

Oliver Nordlund: Edellinen kausi oli liigauran heikoin, nyt sujui simpsakammin. HC HIK:ssa 17-vuotiaana veivattu maaliennätyskin painui viimein historiaan (73). Vikkeläkinttuinen hyökkäyspään ase, joka tuo penkiltä rytminmuutosta. Haluaisi taatusti pelata enemmän, mutta vastuu oli kokeneiden johtohahmojen takana kortilla. Pudotuspeleissä oli hiljaista, kunnes nousi finaalien nelospelin kotivoitossa esiin ja käytti kylmäpäisesti tilaisuutensa.

Jonathan Ekman: Vasenkätinen jokeri yhdeksään metriin, tuli finaaleissa rutiinivaihdolla toisen jakson alussa sisään. Kevytrakenteinen kieputtelija kehittyy tasaisin askelin.

Oscar Kihlstedt: Esiintyi kuudessa liigaottelussa, kunnes kausi loppui tammikuussa polvileikkaukseen. Eli taustajoukoissa aktiivisesti finaaleissa mukana ja kuiskasi valmentajan korvaan neuvoja. Ei ole vielä tehnyt päätöstä uran jatkosta.

Alex Lignell: Lähti marraskuussa kahdeksan ottelun jälkeen pitkälle työkomennukselle.

Kuuden metrin pelaajat

Igor Skyba: Puhuu ruotsia kuin Runeberg ja puolustaa kuin puhveli. Ukrainalaissentteri kasvoi pikku hiljaa Markus Viitkarin suuriin saappaisiin. Jäähypörssin ykkönen sortui runkosarjassa turhiin kolttosiin ja ajautui SIF-puolivälierissä myrskyn silmään käsienkäytöllään. Ymmärsi yskän ja siisti otteitaan. Pelasi välierissä ja finaaleissa ronskisti, mutta reilusti. Ravisteli viitosfinaalissa Pavel Dudalta pelihalut piiloon.

Robin Sjöman: Puhuu vähän, mutta asiaa. ”Pelasimme hyvin ja kaikki tsemppasivat”, kuului keskimääräinen kiteytys onnistuneen suorituksen jälkeen. Iso roikale on edelleen hankala pideltävä, kuten Cocks sai neljännessä ja viidennessä finaalissa karvaasti huomata. Liikkuu ja valtaa tilaa salakavalan hyvin, hämmentää siinä sivussa sopivasti maustetuilla nurinmenoilla. Perhe ja työ ajoivat jo käsipallon ohi, mutta on vielä löytänyt aikaa BK:lle. Yhä maan parhaita senttereitä.

Sebastian Säkkinen: Rikkoi ensimmäistä kertaa urallaan 200 maalin rajan yhdellä liigakaudella ja oli pörssin kakkonen. Vauhdikas vasuri kontraa kuin kojootti ja viimeistelee laidasta kuin lapinpöllö. Aloitti välierät Grania vastaan ohipelillä (heitot 8/15), sen jälkeen kolmessa voitossa timanttista työtä (25/29). Finaaleissa ei hurjastelua, mutta tasaisen varmaa jälkeä. Kauden viimeinen heitto sinkosi mestaruuden jo ratkettua kovaa ja korkealle: yhdeksästä metristä lonkalta lähtenyt laaki ei ole vieläkään laskeutunut maan kamaralle.

Linus Sjöman: Ei paljon kuulu eikä näy, nousi silti vasemmasta laidastaan kuin vaivihkaa joukkueen neljänneksi parhaaksi maalintekijäksi. Puhkaisi ensimmäistä kertaa sadan pörsän rajapyykin. Rooli kutistui keväällä, mutta viimeisteli paikoistaan tehokkaasti. Pikkulinnut visertävät edustusjoukkueuran päättymisestä.

Jonathan Roos: Viime kaudella 15 maalia, nyt jo 58, vaikka varusmiespalvelus laittoi kapuloita rattaisiin. Säväytti finaaliavauksessa (5/5) ja oli senkin jälkeen pirteä. Neljäs ja viides peli jäivät väliin Rovajärvellä rynnimisen takia. Pikkuveli Ivan nostettiin kokoonpanoon ja hänkin ehti karjaalaiskannattajia hurmaamaan tyylipuhtaalla takaperinvoltilla mestaruushumussa.

Janne Korpimäki: Olkapääleikkauksessa käynyt korpisoturi pölähti täysin puskista latomaan kauden korkeimmat maalimääränsä 4. ja 5. finaalipeliin. Ensin 4/4, sitten 4/6. Löi viitospelissä komeasti naulaa arkkuun viimeisteltyään 22-28 -osuman Karlssonin syötöstä ”japanilaisella” korkkiruuvilla koteloon. Otti viime kevään mestaruusjuhlissa hela hallen -tatuoinnin jalkaansa, onko nyt aika ikuistaa sen seuraksi kuuluttaja Jari Parkkosen naamataulu?

Albert Lindholm: Pelasi seitsemän ottelua, kunnes jätti marraskuussa käsipallon sikseen.

Menossa olivat mukana myös Roy Lindqvist (8 maalia), Linus Lundqvist (5) ja Marcus Ojala (4).

Päävalmentaja

Andreas Rönnberg: Sai pähkäillä ja pillastuakin enemmän kuin edelliskaudella, jolloin mestaruusjuna puksutti mukisematta raiteillaan. Pakersi etenkin puolustuspelin parissa, kun alakerrassa ei ollut enää samaa varmuutta. Kietoi hyökkäyksen nopeiden lähtöjen sekä Nico-veljen ja Karlssonin osaamisen ympärille.
Ei epäröinyt ottaa maalivahtia pois ja 7 vastaan 6 -peliä sisään, jos hyökkäys vähänkin pätki tai seisoi. Finaaliavauksessa ”seiskakutonen” jäätyi, mutta parani jatkossa pienellä hienosäädöllä. Viitospelissä Cocksilla ei ollut enää keinoja pysäyttää sitä. Luotsasi huhtikuussa seuran C 08 -tytöt SM-kultaan jatkoaikadraaman jälkeen, joten valmentajan käsipallokevät oli jokseenkin jännityksentäyteinen.

Etelä-Uusimaa

ILMAINEN
NÄYTÄ