Mikromuovia ja suurikokoisempia muoviroskia löytyy Suomen hiekkarannoilta aina Perämereltä Suomenlahden itäosaan saakka. Yleinen ja selkeästi erottuva muoviroskatyyppi on eläimillekin vahingollinen tupakantumppi.
Ympäristöjärjestö WWF keräsi tietoa Itämeren rantojen muoveista viime vuoden keväällä ja syksyllä. Näytteet on nyt analysoitu. Hangon Bellevuen ranta oli puhtain yhdessä Porin Yyterin kanssa seitsemän tutkitun rannan joukossa.
Muoviroskien keruuseen osallistui paikallisia vapaaehtoisia koronatilanteen sallimissa rajoissa. Talkoot toteutettiin yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen ja Pidä saaristo siistinä ry:n kanssa.
Kiitos rantojen siivoajille
Muoviroskia kerättiin Bellevuen ja Yyterin lisäksi Oulun Nallikarista, Vaasan Ahvenniemestä, Eurajoen Laitakarista, Porvoon Sondbystä ja Suomenlinnan Patterilahdesta. Roskaa kerättiin analyyseja varten rannan koosta riippuen 1-3 kohdasta yhtenäisesti määritellyiltä pinta-aloilta.
-Bellevuen ja Yyterin rantojen puhtaudesta voi todennäköisesti kiittää sekä kaupunkien puistotoimien että paikallisten vapaaehtoisten siivoamisaktiivisuutta. Muillakin rannoilla tilanne olisi varmasti ollut pahempi ilman aiempia siivousponnistuksia, WWF:n meriasiantuntija Anna Soirinsuo sanoo.
Suomenlinnan ranta oli tutkituista rannoista odotetusti roskaantunein lähialueen runsaan rantarakentamisen takia.
-Roskista suuri osa oli mereen joutuneita Espoon metron ruiskubetonoinnin muovikuituja. Myös lumen kaadolla mereen voi olla osuutta roskaisuuteen. Virkistyskäyttöön liittyviä roskia löytyi samansuuruisia määriä kuin muiltakin rannoilta, Soirinsuo sanoo.
(Kuva: Anne Brax)
Muoveja tutkittava lisää
Tietoa kerättiin sekä mikromuovin että suurikokoisen muoviroskan esiintymisestä. Mikromuovin määrä rantahiekassa oli suurin Suomenlinnassa.
Toiseksi eniten mikromuovia oli kaupunkikeskustasta syrjässä olevassa Vaasan Ahvenniemessä, minkä jälkeen tulivat Oulun Nallikari, Porin Yyteri ja Eurajoen Laitakari sekä Porvoon Sondby. Hangon Bellevuen rannan näytteestä mikromuovia ei löytynyt lainkaan.
Mikromuovin määriä Suomen rantahiekassa ei juuri ole aiemmin tutkittu. Vain SYKE on analysoinut kokeiluluonteisesti mikromuovien määrää hiekkanäytteistä Porvoon ja Kotkan rannoilta.
-Mitä pienempiä hiukkasia tutkitaan, sitä enemmän muovia löytyy. Jo suurikokoisemman, yli 0,3 millimetrin suuruisen mikromuovin löytyminen lähes kaikilta rannoilta melko pienistä näytemääristä paljastaa tarpeen tutkia tätä lisää ja tarkemmin, Soirinsuo toteaa.
Tumppikin on muovia
Suurikokoisen rantaroskan analyysissa WWF käytti Pidä Saaristo siistinä ry:n Siisti biitsi -hankkeen lomaketta. Siinä roskat jaotellaan 12:een alaryhmään, joita ovat mm. muovi, lasi ja keramiikka, paperi ja pahvi, puuaines, tupakantumpit ja metalli.
Muovi oli keväällä yleisin roskatyyppi Hangon, Oulun, Porin ja Helsingin rannoilla. Erikseen luokiteltu, mutta muovia sisältävä tupakantumppi piti kärkipaikkaa Vaasassa ja Porvoossa. Keramiikka ja lasi oli Eurajoella niukasti muovia yleisempi roskatyyppi. Syksyn tulokset ovat hyvin saman suuntaiset.
-Moni ei miellä tupakantumppeja muoviroskaksi. Filtterit tehdään kuitenkin selluloosa-asetaatista, joka on muovi. Tumpin hajoaminen luonnossa vie keskimäärin kahdesta viiteen vuotta, ja kalat ja linnut luulevat niitä ruoaksi. Tämä voi johtaa jopa eläinten kuolemaan suolitukoksen tai tupakan sisältämistä haitta-aineista johtuvan myrkytyksen vuoksi, Soirinsuo sanoo.
Roskaantumista seurattava
Roskaseuranta tulisi ottaa WWF:n mukaan osaksi rannikolla tapahtuvan ihmistoiminnan vaikutusten selvittämistä.
-Rantaroskien määrä ja laatu olisi otettava mukaan yhdeksi ympäristövaikutusten arvioinnin velvoitetarkkailun mittariksi, kun seurataan ihmisten meriympäristöön kohdistuvien toimien vaikutuksia. Tällaisia toimia ovat muun muassa rakentaminen ja lumen kaato suoraan mereen. Mittareiksi soveltuvat sekä isompi rantaroska että mikromuovi, Soirinsuo sanoo.
Ympäristöministeriön viime vuonna teettämän selvityksen mukaan auratun lumen mereen tai vesistöön kaatamista ei kannata kieltää lailla ympäristöhaittojen torjumiseksi. Lunta ei sijoiteta sisävesiin lainkaan ja mereen vain Helsingissä, minkä vuoksi koko Suomea koskeva kielto tai vaatimus ympäristöluvasta tai ympäristövaikutusten seurannasta ei ole ministeriön mukaan tarpeen. Ympäristönsuojelumääräykset ja jätelaki mahdollistavat tarvittaessa asiaan puuttumisen.
Suomessa tehdään lähivuosina paljon muoviroskaantumisen kitkemiseksi. Tänä vuonna aletaan panna toimeen EU:n kertakäyttömuovituotteita koskevaa lainsäädäntöä ja toteuttaa Suomen muovitiekarttaa. Valmistelussa on myös uusi merenhoidon toimenpideohjelma.
-Näiden toimien vaikuttavuus pitää saada dokumentoitua ja siihen tarvitaan seurantaa. WWF:n kanta on, että rantaroskan seurantaa tulisi jatkossa laajentaa Suomen rannikolla ja sisällyttää rantojen mikromuovien seuranta merenhoidon seurantaan EU:n suosituksen mukaisesti, Soirinsuo kiteyttää.
