”Ny, ain ja iänkaike” julisti Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kenttämainos Paavo Nurmen stadionilla. Niin se ei kuitenkaan urheilussa mene, vaan kyl maar se johonkis tyssää… Tomas Söderlundin maallinen vaellus kuularingissä saavutti hyvin todennäköisesti päätepisteensä Turussa Kalevan kisoissa.
-Siltä se nyt vahvasti näyttää. Kalevan kisoissa on aina kipinää ja täällä on hauska olla, mutta syksyn ja talven harmaudessa tehtävä peruskuntoharjoittelu ei ole yhtä hauskaa. Jos ei ole enää paloa tähän touhuun, niin ei kannata jatkaa, Söderlund kertoi.
IF Raseborgin mörssäri junttasi joutsenlaulussaan miesten kuulakisan seitsemänneksi kesän parhaallaan 17,20, kun viimeisellä kierroksella paukkui vihdoin 17 metrin raja. Söderlund puhkui karsinnan jälkeen hyökkäysvoittoista mielialaa, mutta rynnäkkö jäi piippuun.
-Sain sitä vasta kahteen viimeiseen työntöön. Viides yliastuttu tuntui jo siltä, että vielä voisi saada jonkun haamutyönnön, mutta tuon parempaan ei tämän hetken taso riitä. En ole edes pettynyt, vaan hyvä, että sain edes tuollaisen tuloksen. Lopettamisen kannalta oli jopa helpotus, ettei mennyt tuon paremmin. Jos olisi mennyt, niin olisin saattanut vielä asiaa pyöritellä, Söderlund mietti.
Pitkä putki
Lohjalla asuva karjaalaiskasvatti ehti nikkaroida Kalevan kisojen mitaliputken yhdeksän vuoden mittaiseksi (2011-2019), mille sopii nostaa hattua. Vaikka kuulan tasoa on haukuttu jo pitkään, niin mitaleita ei ilmaiseksi jaeta, vaan kunnossa pitää pysyä ja haasteita on selätettävä. Söderlund vaihtoi jopa tyyliä kesken kaiken pakituksesta pyörähdykseen.
-Olen mitaliputkesta ylpeä, vaikkei liian ylpeä saa olla. Mitaleita on tullut huonoillakin tuloksilla. Toisaalta täällä ovat aina parhaat paikalla ja siinä pitää pärjätä, hän tuumi. Turku oli sopiva päätepysäkki, sillä sieltä putki sai alkunsa kesän 2011 mestaruudella.
-Se on yhä urheilu-urani paras muisto. Olin jännittynyt, koska tiesin mahdollisuuksia kultaan olevan. Silloin olin vielä totinen poika enkä osannut suomea kovin hyvin. Lohjalla sitä on viimeistään oppinut ja viime vuodet olen rennoin mielin heittänyt läppää kilpakavereiden kanssa, Söderlund sanoi.
Sopivaa oli myös se, että vanhan mitalijyrän väistyessä esiin astuivat nuoret toivot, mestaruuden vienyt Eero Ahola (21) ja pronssimies Arttu Korkeasalo (20). Heissä on potentiaalia nostaa lajia kuopasta ylös. Eipä 31-vuotiaalla Söderlundillakaan iän puolesta vielä hätää olisi. Menihän kiekon voitto Turussa 45-vuotiaalle Frantz Krugerille kauden kärkituloksella 58,38.
-No joo, mutta hän on sentään joskus heittänyt yli 70 metriä. Minulle se tarkoittaisi yli 40-vuotiaana 16 metrin työntöjä. Eivät nekään ihan kylmiltään synny, vaan sellaisenkin tuloksen eteen pitäisi treenata, hän virkkoi.
Söderlund on jo vienyt tietotaitoaan lasten heittokouluihin ja aikuisurheilijoiden harjoituksiin, mutta oma kuulakilvoittelu tuskin jatkuu edes pienemmissä pidoissa. 7-kiloinen rautamötikkä vaihtuu 150 gramman lättyyn.
-Frisbeegolfissa olen jo hankkinut kilpalisenssin ja siinä yritän kehittyä.
Tuttu juttu
Linda Sandblomilla oli naisten korkeudessa kana kynittävänä. Hankolaishyppääjän lento katkesi karsintaan, kun Kalevan kisat pidettiin viimeksi Turussa vuonna 2011.
-Se on nyt kuitattu. Karsinta ei ole koskaan läpihuutojuttu, vaan jännitin sitä tänäänkin ihan sikana, Sandblom totesi perjantain onnistuneen karsinnan jälkeen.
Hän ei ollut kauden parhaallaan 181 finaalin suosikkeja, mutta kuitenkin vienosti mitalikeskustelussa mukana, varsinkin SE-naisen Ella Junnilan poisjäännin jälkeen. Voittokamppailustakaan hän ei itseään ennakkoon jäävännyt.
-Hyppy kulkee, olen hyvässä kunnossa ja luotan itseeni. Olisi jo aika saada kropasta ulos se, mitä siellä on, Sandblom toisti vanhaa viestiä.
Ilmoille ei ole kuitenkaan tullut päälle 185:n tulosta ulkokaudella sitten Rion olympiakarsinnan 2016, eikä sitä nähty nytkään. Tuloksella 177 Sandblom sijoittui neljänneksi, kuinkas muuten. Vuosina 2016 ja 2017 mestaruutta juhlineelle daamille tämä oli jo kuudes kerta tuolla kirotulla paikalla.
-En saanut hyppyyn voimaa enkä laittanut jalkaa kunnolla ponnistukseen. Olen liian kiltti, liian pehmeä, Sandblom pureskeli.
Mörön merkki
170:n korkeuksia hän selvitti vielä ilmavasti, mutta heti kun laikka vaihtui seiskasta kasiin, niin mörkö lähti piiriin. Sandblom vaikutti heti ensimmäisen 180:n pudotuksen jälkeen tuskaiselta.
-Alemmissa korkeuksissa tuntuu siltä, että menen kisassa yli vaikka kuinka korkealta. Kun rima nousee 180:n päälle, niin joku mörkö hiipii esiin. Kyseessä pitäisi olla ihan perushyppy, mutta joko yritän liikaa tai otan liian rennosti. Jännitin finaalia ihan yhtä lailla kuin karsintaakin, mutta finaalissa jännitys ei enää purkautunut positiivisella tavalla, vaan se huononsi hyppyä, hän manasi.
Tarina on tuttu ja tämä oli jälleen yksi kisa, missä korkeita odotuksia seurasi paha pettymys. Kauanko lokakuussa 31 vuotta täyttävä HIK-ponnistaja jaksaa ottaa iskuja vastaan?
-Sitä mietin syksyllä, kun teen päätöksiä uran jatkosta. Ainahan on mahdollista, että tämä oli viimeinen kerta Kalevan kisoissa, mutta en ajattele sitä juuri nyt, Sandblom aprikoi.
Hän ei ole siis Söderlundin tavoin vielä lyömässä hanskoja tiskiin, mutta kostunein silmin lähtö Turusta tapahtui. Linda kävi omalta osaltaan päättyneen kisan jälkeen hakemassa päätykatsomosta syliinsä veljensä Mathiaksen lapsen ja herkistyi asiasta kysyttäessä.
-Kyllä se piristi. Muutenkin tuntuu hyvältä, että koko perhe tuli katsomaan kilpailua, se merkitsee minulle todella paljon. He eivät välitä tuloksesta. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin korkeushyppy.
