Talvisota-seminaari kiinnosti Hangossa


Paljon tietoa mahtui kolmetuntiseen Talvisota-seminaariin. Tilaisuuden tarjonnasta vastasivat Kaarle Lange, Tomy Karlsson, Ilkka Linnakko, Jennika Friman, Laura Lotta Andersson ja Hannu Himanen sekä taustalla seisovat Sture Söderholm ja Yrjö Sahlstedt.

”Tuntematon sota” kuritti kovalla kädellä, mutta oli poliittinen voitto

Seminaari talvisodan päättymisestä ja Hangon luovutuksesta olisi pitänyt järjestää jo keväällä, mutta koronatilanteen vuoksi tilaisuus järjestettiin vasta nyt lokakuussa kaupungintalon juhlasalissa. Seminaari oli täyteen varattu, mikä kertoo hankolaisten kiinnostuksesta kaupunkinsa historiaan. Halukkaita kuulijoita oli sen verran, ettei tyhjiä tuoleja jäänyt.

Tilaisuuden juontanut Sture Söderholm, kotiseutunsa historiasta kiinnostunut kunnallispoliitikko, oli tuonut saliin nähtäväksi kaksi Hangonlehden vuosikertaa. Ensimmäisessä talvisota syttyi ja toisessa se päättyi, rauhansopimus allekirjoitettiin ja Hanko jouduttiin luovuttamaan 50 vuodeksi sen aikaisen tiedon mukaan Neuvostoliiton tukikohdaksi.

Poliittinen voitto

Tilaisuuden aloittanut diplomaatti Hannu Himanen, joka on mm. työskennellyt Suomen suurlähettiläänä Moskovassa, totesi Suomen hävinneen 105 vuorokautta kestäneen talvisodan sotilaallisesti, mutta voittaneen poliittisesti.

Hän selvitti sodan syttymiseen johtaneet syyt, Suomen joutumisen Baltian maiden ohella salaisella sopimuksella Neuvostoliiton etupiiriin, Mainilan laukaukset, sodan alkamisen, Terijoen hallituksen ja poliittiset kiemurat.

-Neuvostoliitossa talvisota oli eräänlainen tabu ja tuntematon sota, jonka itänaapuri häivytti jotenkin kun ei pystynytkään voittamaan. Kun rauha solmittiin 13. maaliskuuta 1940, Suomi suruliputti ja Hanko jäi Neuvostoliiton vuokra-alueeksi, Himanen sanoi.

Kirjailija ja historioitsija Tomy Karlsson kertoi mm. sodan ensimmäisestä päivästä, joka alkoi aivan tavallisena. Lapset olivat koulussa ja aikuiset töissä. Tavallinen elämä keskeytyi, kun Hankoa alettiin pommittaa. Hän kertoi ensimmäisistä uhreista Hangossa, sotatoimien etenemisestä ja siitä, miten hankolaiset yrittivät jatkaa elämistään.

-Miehet olivat rintamalla sotatöissä, Hankoa pommitettiin jatkuvasti, tulipaloja syttyi ja nuoret pojat korvasivat palomiehiä, Karlsson puhui ja kertoi myös suojatiloista ja sairaaloista. Hän kertoi osuman saaneesta Kirovista ja siitä, miten pommitukset vähenivät helmikuussa, kun naapuri suunnitteli Hangon tulevaisuutta. Karlsson kertoi myös hankolaisten reaktioista rauhansopimuksen koviin ehtoihin.

Evakuoinnit ja linja

Hangon museojohtaja Laura Lotta Andersson kertoi Hangon evakuoinnista. Aikaa siihen saatiin tinkimisen jälkeen 10 päivää. Oli talvi, kylmää ja lunta. Andersson kertoi kuljetuskapasiteettia olleen vähän ja sitä saatiin lisää Ruotsista.

-Ihmisten irtaimisto, menneen elämän muistot, kasattiin kuljetusvälineisiin ja vietiin vuokra-alueen rajan toiselle puolelle ja jätettiin hankeen. Siitä se piti sitten edelleen saada suojaan samaan aikaan kun piti löytää uusi asuinsija perheelle usein sukulaisten tai ystävien luota, Andersson kertoi.

Museojohtaja mainitsi myös viimeisestä kaksikielisestä jumalanpalveluksesta, joka Hangon kirkossa järjestettiin, ja kirkon olleen aivan täynnä.

Majuri evp. Kaarle Lange selvitti puolestaan sotamateriaalin evakuointia Hangon alueelta. Suurin urotyö oli tietenkin Russarön kuuden ison tykin siirtäminen saaresta ja edelleen Suomen puolelle. Sitä ei alkuun kukaan uskonut mahdolliseksi, eikä vuokralaisten mieleen olisi juolahtanutkaan, että he saisivat haltuunsa saaren ilman mitään aseistusta.

-Ensin siirron laskettiin kestävän ainakin kolme kuukautta, mutta mahdottomasta tehtiin totta ja isot tykit kaiken muun kevyemmän sotamateriaalin lisäksi siirrettiin vain 10 päivässä. Se oli eräänlainen ihme, vaikka ihmeen taustalla olikin hyvää ajattelua, resursseja, paljon työtä ja sisua, Lange kertoi.

Hangon entinen kaupunginarkkitehti Yrjö Sahlstedt kertoi Hangon rintaman linnoittamisesta vuosina 1940-41. Talvisota oli ohi, mutta rauhan ei uskottu kestävän. Hanko piti luovuttaa naapurille ja eristää muusta Suomesta. Vuokra-alueen rajaa, Harparskogin linjaa, alettiin rakentaa talvisodan viimeisinä päivinä.

Yrjö Sahlstedtin isä oli sodan aikana varakomppanianpäällikkö Harparskogin linjalla. Sahlstedt käsitteli osuudessaan Salpalinjaa, jonka hieman irrallinen osa Harparskogin linja on, ja samalla ainoa osa joka oli sodan aikana miehitetty.

Hän kertoi myös alueen luovuttamisesta vuokralaiselle, rajan valvonnasta ja samanaikaisesta Harparskogin linjan rakentamisesta, bunkkerityypeistä ja niiden aseistuksesta. Sahlstedt kertoi myös, miten pois siirretty väestö piti saada asumaan jonnekin ja miten ruotsalaiset tulivat jälleen auttamaan mm. lahjoittamalla taloja.

Ylimitoitettu tukikohta

Historioitsija Ilkka Linnakko on tutkinut punaista vuokralaisen Hankoa. Hänen kertomuksensa alkoi siitä, kun naapuri tuli ottamaan Hangon haltuunsa ja suomalaiset esittelivät paikat.

-”Saimme vain seiniä”, olivat naapurit todenneet. Kun luovutuksen päätteeksi oli tarkoitus syödä iltapalaa, asia konkretisoitui. Ruoka oli syötävä säilykepurkista ja snapsit juotava pullonsuusta, kun lautasia ja laseja ei ollut, Linnakko kertoi.

Hän mainitsi myös, miten vuokralainen aluksi joutui hoitamaan yhteytensä emämaahan pelkästään lentokoneilla, joilla kuljetettiin joukkoja, aseita, ruokaa, ajoneuvoja, polttoainetta ja majoitustarvikkeita. Ensimmäinen laivasaattue Leningradista Hankoon, mukanaan paljon enemmän miehiä, hevosia, autoja, traktoreita ja muuta tarpeellista, saapui Hankoon 20. huhtikuuta.

Linnakko kertoi, miten venäläiset alkoivat varustaa aluetta, louhia tilaa tykeille Russaröhön, sekä muista Hankoon tuoduista aseista, mm. panssarijunasta. Ja vuokralainen myös rakensi paljon. Betonia oli vähän, mutta kekseliäästi venäläiset käyttivät kiviä ja tiiliä, joita saivat mm. pommitettujen talojen savupiipuista.

Linnakko totesi, että vaikka tukikohdan päätarkoitus olikin Suomenlahden sulkeminen, tavoitteena oli myös hyökätä sieltä yhdessä Virosta saapuvien joukkojen kanssa Helsinkiin, ja vallata lopulta koko Suomi.

Sitä osoitti myös tukikohdan varustelutaso, joka oli Linnakon mukaan ylimitoitettu. Neuvostoliitolla oli kaikkea enemmän kuin Suomen rintamalla aina tykeistä ja kaikista muista aseista lentokoneisiin ja korsuista juoksuhautoihin.

Paitsi bunkkereita: niitä oli Harparskogin linjalla 46, mutta naapurilla ei yhtään. Tukikohdassa oli kuitenkin 50 panssarivaunua – joita taas ei Suomen puolella ollut – mutta hyökkäyksen Helsinkiin esti tehokkaasti puolustuslinja bunkkereineen ja kiviesteineen.

Linnakko kertoi myös Saksan hyökkäyksestä kesäkuussa 1941 Neuvostoliittoon ja siitä, mitä seuraavan päivän pommitus Hankoon sai aikaan. Hän selvitti tilanteen etenemistä joulukuun alkuun, jolloin Neuvostoliitto vetäytyi Hangosta ja jätti kaupungin miinoitettuna ja osin tuhottuna omistajilleen. Sota kuitenkin jatkui ja siitä kuulemme varmaankin ensi vuoden seminaarissa. -kn

Etelä-Uusimaa

ILMAINEN
NÄYTÄ