Wågen hurjana SM-melonnoissa


Wågenin kvartetti Frank Liljestrand, Victor Gustafsson, Siri Lindroos ja Elin Ljungqvist meloi Tampereelta komeasti 14 SM-mitalia.

Tampereen helteisellä Kaukajärvellä riuhdottiin viikonloppuna tuhatta ja sataa ratamelonnan nuorten ja veteraanien SM-kisoissa. Mittari oli polttavan punaisella myös Wågenilla, jonka nelihenkinen nyrkki tamppasi Tammisaareen peräti 14 mitalia.

Juniorikolmikko ei pettänyt yhdelläkään matkalla, vaan käänsi kajakkinsa alvariinsa aarresaarta kohti. 15-vuotias Victor Gustafsson pesi porukan P 16-sarjassa ja meloi kultaa niin 200, 500 kuin 2 500 metrin kajakkiyksikössä.

T 16-sarjassa Elin Ljungqvist jymäytti kultaa 200 ja 2 500 metrillä sekä hopeaa 500 metrillä, kun taas Siri Lindroos nakutti samassa sarjassa tasaisen varmasti kolme pronssia. Elin ja Siri yhdistivät lisäksi voimansa kajakkikaksikossa ja putsasivat pöydän 200 ja 500 metrin voitoillaan.

Valmentaja osasi odottaa

Wågenin juniorivalmentaja Anne Rikalalle jättimenestys ei tullut täysin puskista.

-Olen nähnyt, miten tämä kolmikko on mennyt eteenpäin ja tiesin edellytyksiä hyville tuloksille olevan. En ollut hirveän yllättynyt, mutta toki kilpailujännitys pitää aina hallita, hän sanoi. Gustafsson ei antanut muille armoa.

-Victorin perusmelontatekniikka on tosi hyvällä mallilla ja hän pystyy hyödyntämään fyysistä kapasiteettiaan tehokkaasti. Tekniikka on niin hyvin urillaan, että kun hän tuosta vielä fyysisesti kasvaa, niin vauhti voi kiihtyä nopeassakin tahdissa, Rikala suitsutti. Ljungqvist ja Lindroos kirittävät toisiaan.

-He ovat melojina hyvin erilaisia. Siri on harrastanut lajia pidempään, omaa hyvät ulottuvuudet ja luontaisen tekniikan. Elin ei ole ollut yhtä pitkään mukana, mutta on yleistaitava ja ottanut viime aikoina isoja kehitysaskeleita. Kajakkikaksikossa on tapahtunut iso muutos alkukesään ja he ovat alkaneet meloa tosi hyvin yhteen, valmentaja jatkoi.

Hauskasti, mutta jämptisti

Aktiiviurallaan moninkertaiseksi arvokisamitalistiksi melonut Rikala otti kilpajunnujen vetovastuun keväällä, kun aiemmin leiviskää hoitanut Emma Malmsten keskittyi opintoihinsa Vaasassa. Hän valmensi ensin kesäkuun alkuun saakka ja sopi sitten Malmstenin kanssa jatkavansa kesän yli.

-Emma on tehnyt tosi hyvää työtä ja siitä oli helppo jatkaa. Nämä kolme ovat pitkällä siinä, miten ymmärtävät melontaa ja urheilua ylipäänsä. Olen neuvonut pienissä teknisissä jutuissa ja muistuttanut pitämään mielessä muutamia asioita. Harjoituksissa pidämme hauskaa, mutta kuitenkin jämptillä otteella. Mihinkään ei ole kiire ja tärkeintä on saada mahdollisimman hyvin tekniikka haltuun. On vauhti mikä hyvänsä, niin ote pitää ja hyödynnetään omaa kroppaa, Kisakallion urheiluopistolla valmennuksen asiantuntijana toimiva tammisaarelaisasukki niputti.

-Itselleni tämä on ollut palkitsevaa ja kiinnostavaa. Vaikka olen Kisakalliossa työssäni tekemisissä monien eri laji-ihmisten kanssa, niin tässä omassa lajissani en ole näin kädestä pitäen valmentanut moneen vuoteen. Mahdollisuus siihen tuli nyt hyvin sopivaan kohtaan, Rikala jatkoi.

Gustafssonin, Ljungqvistin ja Lindroosin kyvyistä kertoo myös se, että he olivat ehdolla Suomen joukkueeseen kansainväliseen Olympic Hopes-kilpailuun. Korona kuitenkin torppasi reissun nuorten melojien olympialaisiin.

-Sinne ei alaikäisiä lähetetty. Wågenin kolmikko oli kuitenkin vahvasti tyrkyllä kisoihin ja sekin on merkki siitä, että hyvällä tiellä ollaan, kahdesti isojen renkaiden olympialaisissa melonut Rikala sanoi.

Junnujen lisäksi Wågenin lippua Kaukajärvellä liehutti myös konkari Frank Liljestrand, joka tempaisi M 50-sarjassa kultaa ja kaksi hopeaa.

Etelä-Uusimaa

ILMAINEN
NÄYTÄ